Jostain syystä edelleenkin on olemassa epätietoisuutta rakennesahatavaran lujuuslajittelun ja -luokan osoittamisesta. Joillakin paikkakunnilla rakennustarkastajat vaativat kantavissa rakenteissa käytettäviin puutavarakappaleisdiin lujuusluokan osoittavat leimat; joillakin paikkakunnilla käytäntö on edelleenkin löysempi.
Kuitenkin jo vuoden 2001 voimaan tulleessa B10 rakentamismääräyskokoelmassa (Puurakenteet) luvussa 2 Materiaalit, kohdassa 2.1 Rakennuspuutavara on määrätty tarkasti seuraavaa:
”Rakennuspuutavaralla tarkoitetaan tässä ohjeessa pyöreätä puutavaraa ja sahatavaraa, joita käytetään kantavina rakenteina tai niiden osina.
Rakennuspuutavara luokitellaan joko visuaalisesti tai koneellisesti lujuusluokkiin T40, T30, T24 ja T18 tai Insta lujuusluokkiin T3, T2 ja T1. Pyöreä puutavara kuuluu lujuusluokkaan T30. Puutavaran lujuusluokka osoitetaan siinä olevalla leimalla. Teollisesti valmistetuissa elementeissä, joissa lujuusluokkaa osoittava merkintä ei jää näkyviin, tulee lujuusluokkaa osoittavan leiman olla tarkastettavassa paikassa. Lujuusluokkaa osoittavaa merkintää ei tarvita elementeissä, joiden valmistus tapahtuu ympäristöministeriön hyväksymän tarkastuselimen valvonnassa.”
Lujuuslajitteluohjeita on päivitetty vuonna 2010 ja standardi EN 1912/25 sijoittaa eri maiden ja ohjeiden visuaaliset lujuusluokat puulajin ja puutavaran alkuperän mukaan standardin EN 338:n määräämiin lujuusluokkiin. Lujuuslajittelukursseilla jaetaan muun muassa taulukko yleisimpien havupuiden eri lajitteluluokitusten muuntamisesta CE -merkintöjen yhteydessä käytettäviin C -lujuusluokkiin: C30, C24, C18 ja C14.
Comments are closed.